Tammikuun kolmantena perjantaina, 19.1.2023 tein ensimmäisen kulttuurimatkan aloittelevana blogistina.

Otin perjantai-iltapäivän vapaaksi töistä ja ajoin kauniissa pakkassäässä lumisen maaseudun halki Karkkilaan, Aki Kaurismäen ja Mika Lätin pyörittämään Kino Laikaan. Myös mieli oli aurinkoinen kun pitkään haaveiltu lyhyt irtiotto toteutui.

Kino Laika sijaitsee vanhassa ruukkimiljöössä Ala-Emali-nimisessä rakennuksessa Karjaanjoen rannalla (kuva 1). Olisi mielenkiintoista kuulla mistä rakennuksen nimi juontaa juurensa. Alueella tuntuu olevan paljon muitakin kulttuurialan toimijoita ja käsityöläisiä. Vaikka miljöö näytti mukavalta myös lumisena tammikuun perjantaina, herää se pakostikin kunnolla eloon vasta kesällä, kun alueen kaikki palvelut ovat auki ja ravintolat avaavat terassinsa.

Mutta minulle oli kuitenkin tärkeintä se, että Kino Laikan ovet olivat auki (kuva 2). Jo Ala-Emalin aulatilasta avautui upea näkymä elokuvateatterin aulabaariin (kuva 4), jota on sisustettu mm. Kaurismäen lopettaneiden Helsingin ravintoloiden irtaimistolla ja elokuvista tutulla rekvisiitalla. Baarin listoilla on mukavan monipuolisen juomatarjonnan lisäksi muutama sandwich ja elokuvateatterin liput (12€/kpl tai 50€/5kpl).

Itse elokuvasali sijaitsee välittömästi tiskin vieressä. Sisäänkäynti saliin on huomaamaton ja baari toimii myös itsenäisesti mukavana istuskelupaikkana elokuvien ollessa käynnissä. Oma valintani ei kohdistunut kiinnostaviin viskeihin tai erikoisoluisiin, vaan koin että ’Kaurismäen paikassa’ on pakko tilata kaurismäkeläisittäin aivan tavallinen keskiolut (kuva 3). Perjantai-iltapäivisin klo 14-16 Kino Laikassa on käynnissä Duunarin tunti, jolloin oluttuoppi maksaa 5 euroa. Sellainen siis, mutta Kuolleiden Lehtien hengessä vain yksi.

Ennen elokuvan alkua ehdin käydä vielä syömässä Karkkilan legendaarisessa ravintola Ismetissä. Ismetin loistava palvelu sai hymyn huulille, ruoka oli hyvää ja tuli nopeasti. Ajattelin etukäteen että ravintolassa voisi olla vilinää perjantai-iltapäivänä, mutta siitä ei ilmeisesti tarvitse olla huolissaan Karkkilan kokoisessa kaupungissa. Hyvin olisi mahtunut syömään isommallakin seurueella, tai suvulla.

Illan elokuvaksi oli valikoitunut iensi-iltapäiväänsä viettänyt Tiina Lymin Myrskyluodon Maija. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia elokuvaa kohtaan. Olin etukäteen hieman jännittänyt sen pitkää kestoa, mutta huoleni osoittautui turhaksi. Elokuva ei missään vaiheessa polkenut paikoillaan, vaan tarina piti otteessaan koko kestonsa ajan. En halua paljastaa mitään juonesta tai pilata muiden kokemusta etukäteishehkutuksella. On kuitenkin sanottava että Tiina Lymin Myrskyluodon Maija on huikaisevan kaunis kulttuuriteko ja oodi ulkosaariston karun kauniille luonnolle.

Suosittelen lämpimästi Kino Laikaa kaikille pientä irtiottoa tai vaihtelua kaipaaville elokuvan ystäville. Karkkila on Helsingistä vain hieman yli tunnin ajomatkan päässä. Pakko myöntää, että tuntui haikealta lähteä paluumatkalle pääkaupunkiseudulle heti elokuvan päätyttyä, kun näin miten mukavalta teatterin aulabaari näytti iltavalaistuksessa.

Viimeinen bussi Helsinkiin lähtisi Karkkilasta kuuden aikoihin, joten päivän matinea-näytöksiä olisi mahdollista käydä katsomassa myös julkisia käyttäen.